Xavi Hernándezin matka huipulle sai alkunsa Terrassasta, Barcelonan läheltä, missä hänen jalkapallolahjakkuutensa huomattiin jo varhain. Hän liittyi FC Barcelonan akatemiaan La Masiaan 11-vuotiaana ja nousi nopeasti ikäluokkansa kärkeen älykkyytensä ja pelinäkemystensä ansiosta. Xavi ei ollut fyysisesti dominoiva, mutta hänen kykynsä lukea peliä ja pitää palloa jalassa paineenkin alla teki hänestä poikkeuksellisen. Hänen nousunsa edustusjoukkueeseen tapahtui vuonna 1998, jolloin hän otti ensimmäiset askeleensa kohti jalkapallolegendojen joukkoa. Xavi erottui pelaajana, joka ajatteli peliä edellä muita – hän ei tarvinnut tilaa, koska loi sen itse syötöillään ja liikkeellään. Jo varhain hänestä tuli pelaaja, johon valmentajat ja joukkuekaverit saattoivat luottaa täysin. Vaikka hänen pelinsä ei ollut näyttävää, sen vaikutus oli perustavanlaatuinen. Hän osoitti, että keskikenttäpelaaja voi hallita ottelua olemalla näkymättömästi kaikkialla. Tämä rooli määritteli hänen uransa alkuvuosia ja loi pohjan poikkeukselliselle matkalle jalkapallon huipulle.
Xavin merkitys FC Barcelonalle oli mittaamattoman suuri. Hänestä tuli joukkueen taktinen moottori, joka piti pallon liikkeessä ja hallitsi otteluiden tempoa täydellisesti. Pep Guardiolan alaisuudessa Xavin rooli kasvoi entisestään – tiki-taka-pelin sydän sykki hänen kauttaan. Hän pelasi usein yli 100 syöttöä ottelua kohden ja teki sen lähes virheettömällä tarkkuudella. Xavi ei ainoastaan rakentanut peliä, vaan rauhoitti sitä silloin kun tarvittiin ja kiihdytti kun hetki oli oikea. Barcelonan kultakaudella hän oli osa keskikenttäkolmikkoa yhdessä Iniestan ja Busquetsin kanssa – yhdistelmää, jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaana. Tänä aikana seura voitti muun muassa useita La Ligan mestaruuksia, Mestarien liigoja ja teki historiaa hallitsemalla peliä ennennäkemättömällä tavalla. Xavin vaikutus näkyi myös kentän ulkopuolella – hänestä tuli johtaja, jonka esimerkki vaikutti koko joukkueen pelikulttuuriin. Hän oli pelaaja, joka määritti Barcelonan identiteetin – ei pelkästään pelillisesti, vaan myös henkisesti ja arvoiltaan.
Xavi oli myös keskeinen osa Espanjan maajoukkueen menestyksekkäintä aikakautta. Hän pelasi ratkaisevassa roolissa kolmessa peräkkäisessä turnausvoitossa: EM 2008, MM 2010 ja EM 2012. Hänen syöttönsä, kenttänäkö ja liikkeiden ajoitus olivat korvaamattomia maajoukkueen pallonhallintaan perustuvassa pelissä. Xavin peli oli kuin huolellisesti suunniteltu koreografia – hän tiesi aina, missä piti olla ja minne pallo piti lähettää. Hänen pelinsä ansiosta Espanja pystyi hallitsemaan pelejä alusta loppuun, pitäen vastustajat pois pallosta. Hän sai useita tunnustuksia turnausten parhaan pelaajan tittelistä, mutta hänen tärkein palkintonsa oli joukkueen menestys. Xavi oli kapellimestari, joka antoi koko orkesterille suunnan. Hän loi ympärilleen vakautta ja varmuutta, mikä auttoi joukkuetta selviytymään vaikeistakin hetkistä. Maajoukkueessa hän edusti myös arvokkuutta ja ammattimaisuutta – hän oli se pelaaja, johon nuoremmat saattoivat aina tukeutua. Ilman Xavia, Espanjan historian menestyksekkäimmät vuodet olisivat voineet jäädä toteutumatta.
Pelaajauransa jälkeen Xavi siirtyi valmennustehtäviin ja otti ensimmäisen pestinsä Qatarissa Al Saddin joukkueessa, jossa hänelle annettiin vapaat kädet rakentaa pelitapaa omien arvojensa mukaan. Hän sai nopeasti tunnustusta kyvystään johtaa ja kehittää joukkuetta. Vuonna 2021 hän palasi kotiin – FC Barcelonan päävalmentajaksi – tilanteessa, jossa seura etsi uutta suuntaa ja identiteettiä. Xavin mukana palasivat myös peliin liittyvät periaatteet: pallonhallinta, liike, äly ja yhteistyö. Hän ei ollut vain valmentaja, vaan arkkitehti, joka halusi palauttaa seuran juurilleen. Hänen valmennusfilosofiansa jatkaa sitä, mitä hän pelaajana edusti: ajattelua ennen voimaa, rytmiä ennen kaaosta. Hän haluaa kasvattaa nuoria pelaajia ymmärtämään peliä syvällisesti ja pelaamaan sitä oikeista syistä. Xavin perintö ei rajoitu pelattuihin otteluihin – se jatkuu jokaisessa harjoituksessa, jokaisessa ottelussa, jossa peliä lähestytään älyllä ja arvolla. Hän on edelleen yksi vaikutusvaltaisimmista henkilöistä espanjalaisessa jalkapallossa – ei vain menneisyytensä, vaan yhä jatkuvan työnsä vuoksi.