Raúl Gonzálezin ura käynnistyi salamannopeasti. Hän nousi Real Madridin edustusjoukkueeseen vuonna 1994 vain 17-vuotiaana ja iski heti itsensä kannattajien sydämiin kyvyllään tehdä maaleja tilanteista, joista muut eivät edes yrittäneet. Hänestä huokui alusta lähtien kypsyys, joka ei ollut tavallista noin nuorelle pelaajalle. Raúl ei ollut nopein tai fyysisesti vahvin, mutta hänen älykkyytensä ja pelinlukutaitonsa tekivät hänestä alati vaarallisen hyökkääjän. Hän ei pelannut itselleen – hän pelasi joukkueelle, ja juuri siksi hänestä tuli luonnollinen johtaja. Real Madridin historiassa harva pelaaja on saanut yhtä nopeaa ja vankkaa asemaa fanien keskuudessa. Hän teki vaikutuksen myös kentän ulkopuolella – nöyrä ja työteliäs nuorukainen, joka halusi vain kehittyä ja voittaa. Raúlin nousu muistuttaa tarinaa siitä, kuinka oikea asenne ja pelin ymmärrys voivat korvata fyysiset puutteet. Hän oli syntynyt pelaamaan valkoisessa paidassa, ja sen hän myös osoitti joka viikko.
Raúl pelasi Real Madridin edustusjoukkueessa 16 kauden ajan, tehden yli 300 maalia ja pelaten yli 700 ottelua. Hän voitti kuusi La Ligan mestaruutta, kolme Mestarien liigaa sekä lukuisia muita pokaaleja, ollen jatkuvasti yksi joukkueen avainpelaajista. Hän kantoi kapteeninnauhaa useiden vuosien ajan ja oli esimerkki pelaajasta, joka ei ainoastaan täyttänyt paikkansa, vaan nosti koko joukkueen tasoa. Raúl oli tunnettu kyvystään nousta esiin suurissa otteluissa: hän teki ratkaisevia maaleja El Clásicoissa, Mestarien liigan pudotuspeleissä ja kotimaan kärkikamppailuissa. Hän oli myös pelaaja, joka harvoin loukkaantui – hänen kestävyytensä ja fyysinen valmistautumisensa olivat vertaansa vailla. Hänellä oli kyky toimia sillanrakentajana valmentajien ja joukkuetovereiden välillä, ja hänen vaikutuksensa ulottui kentän rajojen ulkopuolelle. Raúl ei ollut seuran historiassa vain yksi tähti muiden joukossa – hän oli osa sen identiteettiä. Hänen nimensä liitetään yhä lojaaliuteen, sitkeyteen ja jatkuvaan haluun kehittyä.
Maajoukkueessa Raúl oli pitkään Espanjan kasvot. Hän pelasi 102 maaottelua ja teki 44 maalia, mikä oli aikanaan ennätys. Vaikka hänen aikanaan suurimmat turnausvoitot jäivät saavuttamatta, hän oli keskeinen osa joukkuetta, joka raivasi tietä tuleville menestysvuosille. Raúl edusti Espanjaa kolmessa EM- ja kahdessa MM-turnauksessa, ollen aina joukkueen kapteeni tai avainpelaaja. Hän teki maaleja tasaisesti, usein ratkaisevissa karsintaotteluissa tai tiukoissa lohkovaiheen peleissä. Häntä arvostettiin pelaajana, joka antoi aina kaikkensa kentällä – riippumatta vastustajasta tai tilanteesta. Hänen läsnäolonsa kentällä oli rauhoittava ja rohkaiseva. Hän oli se, joka vaati itseltään enemmän ja sai myös muut nostamaan tasoaan. Vaikka hän ei päässyt juhlimaan mestaruutta maajoukkueessa, hänen roolinsa Espanjan nousun alkusysäyksenä on kiistaton. Monet myöhemmän kultakauden pelaajat ovat maininneet Raúlin esikuvakseen – miehen, joka edusti maataan suurella sydämellä ja tinkimättömällä ammattitaidolla.
Pelaajauransa jälkeen Raúl siirtyi valmennuksen pariin, ja jatkaa edelleen uraansa Real Madridin Castillan päävalmentajana. Hänen lähestymistapansa valmentamiseen on samanlainen kuin hänen pelityylinsä aikanaan: määrätietoinen, nöyrä ja äärimmäisen huolellinen. Hän panostaa erityisesti nuorten pelaajien kehitykseen ja pyrkii siirtämään heille arvoja, jotka tekivät hänestä legendan: lojaalius, kurinalaisuus ja pelin älyllinen ymmärrys. Monet uskovat, että Raúlin tulevaisuus on vielä kirkkaampi valmentajana – kenties jonain päivänä jopa Real Madridin edustusjoukkueen päävalmentajana. Hän ei ole unohtunut pelaajana, mutta hänen uusi roolinsa antaa mahdollisuuden vaikuttaa vielä laajemmin koko espanjalaiseen jalkapalloon. Raúl toimii esimerkkinä siitä, että pelaajalegendat voivat jatkaa vaikuttamista kentän ulkopuolella – hiljaa, määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti. Hänen nimensä kantaa edelleen painoa, ja hänen näkemyksensä pelistä on arvostettu kaikilla tasoilla. Raúl González on ja pysyy espanjalaisen jalkapallon ikuisena esikuvana.